Onnenlohikäärme ja snadisti digimaalauksen historiaa

Digitaalinen maalaus taisi saada alkunsa kun vuonna 1963 amerikkalainen Ivan Sutherlandin teki Massachusettsin (yritäpä lausua tämän kaupungin nimi pätevästi) yliopiston lopputyönään Sketchpad –ohjelman, jota pidetään merkittävänä alan varhaisena laitteena ja ohjelmana, jossa havaittiin muun muassa tietokoneen mahdollisuus animaatioiden luomiseen.

Hahaa, tässä puuhastellaan Sketchpadilla!

Piirustuslauta RAND otettiin käyttöön vuonna 1961. Erään japanilaisen sanomalehden kirjainmerkkien hallinnasta sai alkunsa mahtava yhtiö Wacom 1980-luvulla. Läpimurtona voi pitää Wacomin paineentunnistavan ja johdottomalla kynällä varustetun piirustuslaudan ilmestymistä 1990-luvulla.

Tältä näyttää pyhä Wacom.

Vuonna 1975 digitaalinen kuvantekojärjestelmä saattoi maksaa huikeat 140 000 Yhdysvaltain dollaria (110 000 €), kun taas vuonna 2005 sellaisen sai itselleen 1 500 dollarilla (1175€).
Nykyään perus Photoshopin saa noin 550 eurolla ja A4 –kokoisen Wacomin n.430 eurolla. Hinnat tulevat koko ajan alas kun softien ja piirtolevyjen käyttäjäkunta kasvaa. Tuotteet myös kehittyvät huimaa vauhtia ja ohjelmia päivitetään tasaisin välein.

Tuosta Wacomin kehittymisestä voisi mainita sen verran, että markkinoille on myös normaalin piirtolevyn ohella Cintiq -malli johon voi piirrellä suoraan, like this:

Hyvä puolihan tässä on nyt ainakin se, että tällä tekeminen tuntuu kuin ihan OIKEASTI OIKEASTI piirtäisi, saat katsoa kätesi huiskintaa ja luomustasi samaan aikaan. Samoin sen väitetään olevan nopeampaa tästä syystä. No, 21" vehjettä voi kokeilla hintaan n.2000 euroa, jej. (12" pikku Cintiqin saa noin tonnilla). Itselläni ei ole mikään kiire hankki tätä herkkua, vaikka kiinnostus laitetta kohtaan on tietty ilmeinen. Mutta ei ruoho ole aina vihreämpää aidan toisella puolen. Vai onko. (Nyt pitää hokea itselleen, että vanhat vehkeet kelpaavat hyvin, jumankauta!)

Digitaalinen piirtäminen ja maalaaminen alkoi yleistyä 1990-luvun lopulta varsinkin kuvittajien, sarjakuvapiirtäjien ja animaatiosuunnittelijoiden keskuudessa. Graafisten alojen opiskelijat opettelevat piirtämään ja maalaamaan perinteisin välinein, mutta saavat koulutusta myös uusiin menetelmiin. Hyvä kuvantekijä ei todellakaan luota pelkästään laitteisiinsa, vaan perinteiset piirustus- ja maalaustaidot ovat kaiken alpha ja omega. Tästä puheenollen, ajattelin luonnostelutaitojani kehittääkseni laittaa aina jokaisen postaukseni yhdeydessä pikku speed paintingin mukaan. Jos sitä ei ilmesty, niin saa antaa piiskaa!

Oikeasti, kaiken tämän höpinän aikana, mulla oli oikeasti vain mielessä Muumit. Ja miksipä ei olisi, ne kun on parhautta.

Muumeissa on jotain sanoinkuvaamatonta, ajatonta taikaa, mikä tuntuu kestävän sukupolvelta sukupolvelle, ja muumien fanien ikäjakaumakin tuntuu olevan valtava. Muumeissa on ehdotonta ja roihuavaa rakkauden lämpöä (Muumimamma), elämänviisautta (Muumipappa), söpöstelyä (Niiskuneiti), itsensä löytämistä (Muumipeikko), jännitystä (Mörkö), neuroottisuutta (Vilijonkka), tuhmuutta ja väärinymmärrystä (Haisuli), jääräpäisyyttä (Pikku Myy), pössyttelyä, seikkailua ja itsenäisyyttä (Nuuskamuikkunen), magiaa (Noita), kekseliäisyyttä (Niisku), luonnonrakkautta (Hemuli), SÄHKÖÄ (Hattiwatit)... eli lähes kaikkea! Jostain syystä nämä valkoiset virtahevot ja isonenät ovat vain puhdasta timanttia, ja timantit ovat ikuisia. (Nyt pitää vain pyrkiä kohden Tove Janssonin luovuuden valoa, ja luoda jotain edes lähelle yhtä mahtavaa, tai ehkä mahtavampaakin... Kunnianhimoa!)


Joka tapauksessa, mulle tuli tänään mieleen muumien jakso "Maailman viimeinen lohikäärme", jossa pikku lohari uiskentelee lammessa ja Muumipeikko pyydystää sen ja laittaa purkkiin. Se olisi halunnut pitää sen itsellään, mutta muistaakseni tarinan opetus oli, ettei mitään noin villiä ja vapaata voi vaan vangita ja Muumipeikko joutuu ankaran henkisen taistelun jälkeen päästämään olennon vapauteen. (Jos muistatte tarinan paremmin, saa jakaa!) Maalasin oman onnenlohikäärmeeni, katsotaan missä vaiheessa päästän sen menemään... Ihmisillä on aina kauhea tarve omistaa kaikkea kamaa ja toisia ihmisiä. Mullakin on ollut vaikeuksia olla itsenäinen lähiaikoina, mutta kaikki mikä kimaltaa ei ole kultaa. Niin kuin Muumit. Pitää osata elää ilman katinkultaa. Pitää uskaltaa vapauttaa onnenlohikäärmeet purkeistaan, sillä meistä löytyy kaikki tarvittava poweri sisältä. KIAI!

Tämä biisi kertoo tästä oivalluksesta :)

Attentione! Painakaa kuvaa, niin näette sen kokonaan!