KOHTA

ON TÄMÄ:

3.6 klo:18:30-21 on avajaiset jossa viini virtaa ja konnat tanssii! Teretulemasta!

Ahistaaa!

Hyvät vaput ja sorgenssonit piiiitkästä tauosta. Tauko johtui siitä, että kirjallinen pitää ihan oikeasti, eikä lainkaan leikisti, olla valmis tasan viikon päästä. Ei jäänyt tänä vuonna aikaa hillumiseen kaduilla serpentiinit kaulassa, vaan olen ollut sulkeutuneena kammiooni nyt jo kolmatta päivää putkeen. Kämppis heittää aina silloin tällöin ruokaa oven välistä, ja tarkistaa olenko vielä elossa.
No tämä ei ole totta, mutta kuitenkin: rankkaa on ollut.

Eikä kirjallinen ole vieläkään täysin perfekto jonka puolesta voisi taputtaa käsiä yhteen ja kutsua kaverit joraamaan, mutta enää ei ole aikaa (suuriin) korjailuihin. Ja onhan ne päälinjat kuitenkin hallussa joten ajattelin nyt vain rohkeasti aloittaa taittamisen. Ärsyttää, kun en tajunnut, miten saan InDesignissa sivunumerot alkamaan vasta sisällysluettelon jälkeen. Suorastaan piinaavaa. Joten InDesign menee tältä erää KIINNI. (myöhemmin menin sitten vielä kikkailemaan sivunumeroiden kanssa ja se osoittautuikin ihan iisigsi!hu.)

Tässä on kuvakerronnallisia kykyjä testaava ennakkotehtävä medialabraan. Tehtävänä oli kuvittaa joku ajankohtainen aihe, ja viitata tarinoissa keskusteluihin mitä aiheesta oli käyty internetissä.


Näkyymoi, toivottakaa mulle onnea!

Onko digitaide taidetta?

Moikkis vain Annu, Alessandro, Lenni, Muusa ja Koneko!

Tässä olen naputellut kuumeessa kirjallistani. Kannattaa näköjään olla kipeä: olen myös esimaalannut uuden huoneeni seinät. Sitten maalasin ton Muusan kuvan. (Mutta siihen meni vain 10 min.) Kipeän tehokasta.

Tässä pätkä kirjallisesta, jossa käsittelen aihetta onko digitaide taidetta.

ENNAKKOLUULOJA

Digitaalisesta maalaamisesta kiertää paljon ennakkoluuloja ihmisten keskuudessa, jotka eivät tunne alaa paremmin. Joidenkin mielestä digimaalaus on siirappimaista pintakiiltoa, tissejä, aseita ja suoraan sanottuna mautonta kitsiä.

Keräsin ihmisiltä digimaalausten kliseisiä aiheita, joita he ovat sanoneet nähneensä pari kertaa liikaa:

- Velhot, menninkäiset ja muut eeppiset öttiäiset
- Lohikäärmeet ja ritarit
- Horror –aiheet kuten vampyyrit, zombiet ja muut inhottavat olennot
- Robotit
- Naiset, jotka ovat liian laihoja, puolialastomia, cyberpunk -Barbie seksi-objekteja.
- Miehet, jotka ovat metallisia muskeli-hirviöitä
- Apokalyptiset maailmat, joissa talonraunioita ja joiden taivaat ovat luonnottoman värisiä
- Sota-aiheet, tykit ja panssarivaunut, sotilaat aseiden kanssa, futuristiset kypärät päässä

Monet digitaalisen maalausten stereotyyppisistä kitsch-aiheista näyttävät ihannoivan aseita, ylistävän väkivaltaa ja objektivoivan naisia. Aivan kuin ne tulisivat suoraan 16-vuotiaan gootti-pojan töhnäisistä päiväunista. (Ja ehkä ne tulevatkin.)
Surkeat aiheet vaikuttavat olevan myös äklö-futuristista, yli-romantisoitua kuonaa, kevytpornoa yksinäisille nörttimiehille tai toimintafilmien fani-taidetta. Kuvien tyyli on kopioitu jostain, kuten sarjakuvista ja animesta, tai ihan vain jostain muualta kuin omasta päästä. Edellä mainittuja aiheita voi TOKI tehdä tyylilläkin. Kunhan vain ymmärtää mitä tyyli yleensä on :D
(Isotissiset-äklö-Barbie-tappajat voidaan kuitenkin unohtaa saman tien. Tämä aihe pitäisi kieltää lailla. Laiminlyöjiltä Photari pois.)
Kopiointi ja mielikuvituksettomuus aiheissa ja tyylissä johtaa pakostakin sieluttomien kuvien tekemiseen. Mutta on hyvin virheellistä kuvitella, että kaikki digitaide olisi tällaista!

Opinnäytetyövalvojani Ossi Pirkosen sanoin: ”Aiheiden stereotypioita on tärkeä käsitellä, sillä silloin todistat / tiedostat niiden olemassaolon ja pääset niistä eroon ja sen kautta voit luoda jotain uutta ja merkityksellistä.”

Yritän parhaani.

Tässä olisi yksi esimerkki pashkasta. Gloria Pineiron on maalannut uhmakkaan skorpionin perse Ariel merenneito-wannaben tulisauvan kanssa. AAAAAARG!!!

Ryan Stephensin tekemä yrjö.

Kaksi edellistä taiteilijaa ovat varmasti aika varhaisessa vaiheessa mahdollisella urallaan kuvan tekijöinä, joten heille voi antaa vielä vähän armoa (ehkä), mutta tämä seuraava sankari on selkeästi tehnyt kuvia jo vähän kauemmin. Metsään mennään silti niin että rytisee ja kaikki puut kaatuvat... Kauhean vaivan nähnyt Christian Göbbels, mutta lopputulos on kyllä ihan karrrrrrrrrmiva.

Mikä ihmeen tikkusapeli naisella on kädessä? Ovatko jalat sijoiltaan? Mitä tapahtui tisseille? Miksi tissit yleensä näkyvät? Miksi tuollainen pornahtava alaosa? Onko naisella vinksahtanut luistimen terä super-hanskassa? Mikä vaivaakaan sutta? MIKSI toi vammarengas kiertää kuvaa? MIKSI?

EI NÄIN! EI NÄIN! EI NÄIN!

(Täytyy muuten sanoa, että toisten kuvien haukkuminen on tälleen yömyöhään kuumepäissä 20% vapauttavaa ja 85% ahdistavaa. Mua ihan oikeasti AHDISTAA katsoa noita kuvia. Tulee melkein huono olo. Voi pläääääääää.)

TEKEEKÖ TIETOKONE KAIKEN?

Monet uskovat myös, että tietokone tekee kuvan tekijän puolesta suurimman työn. Koneen sisällä on varmaan joku mystinen ”taide” –nappi, jota painamalla kuva syntyy kuin itsestään.

Kulttuurimme pitää taidetta jonain sellaisena mitä on vaikea ja aikaa vievää tehdä. Annamme paljon arvoa ajalle joka on mennyt taideteosta luotaessa ja myös teoksen materiaalikustannuksille.
Toisaalta taas kulttuurimme suitsuttaa teknologian kehityksen ja sen tuoman elämän helpottumisen puolesta.

Jossain elämänalueilla teknologian kehitystä siis arvostetaan, mutta kun puhutaan taiteesta, asia ei olekaan enää niin yksiselitteinen. Jos tietokoneilla työskentely helpottaa kuvan tekemistä, tekeekö se siis tästä taidesuunnasta vähemmän arvostettua?

Valokuvaustaide kävi aikoinaan saman kamppailun. Valokuvauksen kehittämisen myötä taidemaalareiden ei enää tarvinnut niin hanakasti pyrkiä ilmaisussaan realismiin, sillä valokuvaamalla sen pystyi tekemään napin painalluksella. Täten saivat impressionismi, kubismi ja ekspressionismi alkunsa. Mutta kun valokuvaustaide alkoi etsiä omaa paikkaansa taidesuuntausten joukossa, ennakkoluulot astuivat areenalle samalla tavalla kuin nyt digitaiteen kanssa. ”Eihän ihminen mitään tee, vaan se kapistus.”

Eläköön siis ennakkoluulot!

Ihmisten on ehkä vaikea hyväksyä sitä, että työkalu jota käytämme tehdäksemme taidetta on monimutkaisempi kuin kynä tai pensseli. Aivan kuin tietokoneella tai aikoinaan kameralla olisi oma tahto joka tekee kuvasta sellaisen kun siitä tulee.
Tietokone foobikoille tietokone on monimutkainen, kylmä ja anteeksiantamaton värkki, (mutta se luo kyllä kuitenkin hienoja maalauksia ollakseen niin kylmä).
Ehkä monia juuri pelottaa, etteivät he ymmärrä miten kuva valmistuu. Kun näin aikoinani Pekka Veikkolaisen työt, ajattelin itsekin vähän tähän tapaan. Vasta kokeiltuani digitaalista maalaamista, kaikki ennakkoluuloni katosivat savuna ilmaan. Hyviä kuvia on vaikea tehdä millä medialla tahansa. Kone helpottaa joitain asioita, mutta ei takuulla tee mitään puolestasi.

Voimme silti arvioida ja esteettisesti arvostaa kuvaa, vaikkemme tarkalleen ymmärtäisikään miten se on tehty. Vanhat hyvät periaatteet sommittelusta, väriopista, perspektiivistä jne. pitävät edelleen paikkansa.
Ollakseni hyvä kuvantekijä, minun pitää ymmärtää kuvan tekemisen periaatteet. Näiden taitojen oppimiseen ei löydy tietokoneesta minkäänlaista taikanappulaa.



Mitä mieltä te ootte??

Yöllisiä tarinoita osa 100

Kaikki kaksi blogini lukijaa varmaan säikähtivät viime postausta jossa kerroin pitäväni limaisista pyöreistä olennoista.
Älkää säikkykö. Pidän myös kissoista. Tosin jotkut kissat ovat kyllä pyöreitä. Harvemmin kuitenkin limaisia.

Jooooo..
Lenni ja Muusa muuttavat pian pois täältä. Tulee ikävä niitä ihania kurnuttajia.


Blogini on aikamoista ajatuksenvirtaa, tiedän kyllä! En ole oikeastaan näyttänyt MITÄÄN mitä olen tehnyt lopputyöni suhteen. Postaan vain nopeita luonnoksia Muusasta ja Lennistä. :D Asiallista.

Tänään kirjoitin aiheesta: "ONKO DIGITAIDE TAIDETTA?" Miten te itse näette tämän asian? Miten suhtaudutte digitaalisiin maalauksiin? Olis tosi kiva tietää. Mulla on tästä oma mielipiteeni ja aion kertoa sen sitten kun joku eka mahdollisesti kertoo mulle omansa.

(Ja jos totta puhutaan, niin teen lähinnä ennakkotehtäviä Taikin medialabiin nyt. Jos joku haluaa kertoa mulle ideoita lautapelistä joka käsittelee hulluutta ja sen säännötkin on ihan kreisit niin saa kertoa. Mulla on kyllä tähänkin idea, mutta antaa tulla vain jos joku jaksaa!)

Osssiiii, mä lähetän sen kirjallisen kyllä sulle. Huomenna vois olla hyvä hetki siihen :D

Ei muuta kuin hyvää yötä ja saleem aleikum!

Limaiset pyöreät olennot on mun juttu

Tajusin eilen jotain. Olen tehnyt nyt jo muutaman kuukauden lopputyö –maalauksiani ja usein huomaan olevani ihan jumissa. Sellaisessa kummallisessa painajaisuni-liisterissä, missä ei pysty liikkumaan vaikka mörkö jahtaa kintereillä.
Ja nyt tajusin syynkin: Suomi ei inspiroi mua millään tavalla tällä hetkellä. Virtaa saan kyllä erinäisistä jutuista ja paikoista, ja näistä olenkin puhunut aikaisemmin, mutta suurimman inspiraation lähteeni nukkuessa, eli luonnon, olen ollut ihan sekaisin tietämättä syytä.

Katselin vanhoja kuvituksiani Japanin ajoilta ja muistin kuinka vaivattomasti useat kuvat olivat syntyneet kun ympärillä oli niin paljon uutta ja kaunista. Ei mikään ihme, että pyristelin takaisin Japaniin saman tien kun palasin Suomeen, mutta kuukausien vieriessä vaivihkaa eteenpäin, monet lähtemisen palot ja halut ovat sammuneet. Uuden opiskelupaikan myötä vaihtoon lähtö olisi taas mahdollista, mutta siitähän emme voi vielä mitään tietää. Siis uudesta opiskelupaikasta.

Toinen asia minkä tajusin on, että tykkään maalata pyöreitä muotoja. Totoro vetoaa muhun niin lujaa, sillä se on niin yksinkertainen, mutta kuitenkin ilmeikäs, ja pyöreä. Huomaan aloittavani useat hahmoni Totoro-asetelmasta; jotain pyöreää ja yksinkertaista.
(Kulmikkuus ei ole näköjään mun juttu, mutta ehkä joskus vielä taltutan kulmatkin).

Totoro on niin söpö, että sen tekisi mieli syödä.

Seuraavaksi haluan maalata lisää meduusoja ja mustekaloja, kerta ovat niin ihanan limaisia ja pyöreitä. Seuraavaan duuniin tulee kauhea määrä tällaisia loistavia hotaruika –olentoja, joita oli Japanin Takaokassa, paikassa missä asuin 10 kuukautta. Ne siis oikeasti loistavat meressä, suurina laumoina ne ovat meren pieniä tulikärpäsiä. Ja sitten ne laitetaan lautaselle ja syödään. (Ja jos käy hyvä tuuri, kukaan ei saa vatsatautia. :D)

(Unohdin ihan tarkoituksella näistä kavereista ne pään siivekkeet, tai ulokkeet, sillä halusin näistä enemmän just tällaisia tatteja. jeps. :D)

Päivämääriä

Tänään olen kirjoitellut lopputyön kirjallista osuutta. Olen ylpeä tästä, sillä sen aloittaminen ei koskaan ole ollut oikein helppoa.

-> 11.5 on kirjallisen palautus, eli se tarkoittaa, että tässä on vielä kahdeksan viikkoa aikaa pakertaa.

JA

-> 2.6 on taidenäyttelyn avajaiset Sarjakuvakeskuksessa, eli 11 viikkoa tähän h-hetkeen.

On aikaa vielä taikoa kamaa, hyvä niin!

Muusa ja Lenni ovat sisarus-katteja, yllätän ne usein halailemasta toisiaan.

Hyvää yötä ja huomenta

Yötöissä ollaan. Kiitos vain Ossille joka visitoi tänään ja jutskaili tärkeistä lopputyötä koskevista asioista. Olen nyt VIRALLISESTI aloittanut kirjallisen kirjoittamisen ja kahdeksan maalausta on hyvässä vauhdissa. Kahdesta vikastakin on jo idea, eli ollaan kai täysin aikataulussa.

Katsoin juuri Englantilaisen potilaan ja sain siitä idean yhteen hahmoon (uskokaa tai älkää). Se leffa jaksaa kyllä aina itkettää, vaikka tietääkin mitä tuleman pitää. Haukkukaa vain nössöksi.

Kävin taannoin Ateneumin Kalevala -näyttelyssä ja ihmettelenkin, miksei multa kysytty teosta näyttelyyn! Senkin Atski! Siellä on vanhojen klassikoiden ohella tämänpäivän taiteilijoiden näkemyksiä Kalevalan aiheista, kannattaa käydä katsomassa ja tutkia itse.
Ja Tennispalatsin taidemuseossa pyörii Disney -näyttely joka puhkoo tehokkaasti Disneyn magiaa ja tavallaan myös luo jonkun verran lohtua omaan taiteelliseen elämääni kun huomaa, että Disneyn ideat ovat pitkälti tulleet Eurooppalaisten kirjailijoiden kynistä/elokuvista tai jostain muualta kuin heidän omista päistä. Picasson sanoin: "Hyvä taiteilija kopioi, erinomainen varastaa."..........

En aio kuitenkaan varastaa keltään mitään, lähinnä vain helpottua ajatuksesta, ettei kellään taiteilijalla ole varmaan mielettömän helppoa luoda uutta maailmaan, jossa kaikki on jo keksitty.

Lupasin esitellä mustekala-aiheista maalausta seuraavalla kerralla, mutta saattekin tyytyä levottomaan Muusan kuvaan. Koska kissat ovat vallanneet sänkyni en voi mennä nukkumaan ja on pakko maalailla, aika kätevää.