Kannibaalin tarina

Seuraava kuva on ollut ärsytyksen huippu ja murheen kryyni. Mutta syy on kyllä täysin tämän lahopään, joka lähti soitellen sotaan (niin kuin niin monta kertaa aikaisemminkin). Päässäni ollut idea ei tainnut ihan sellaisenaan riittää, että kuvasta olisi tullut heti parhautta. En tehnyt hyvää luonnosta, en miettinyt kompositiota sen kummemmin, en oikeastaan muuta kuin kuvan sisällön. Ja sain kärsiä. Mutta virheistä oppii, jotkut sanoo.

Aion julkaista kuvan prosessin NYT, se on musta aika mielenkiintoinen ja tapahtumarikas.

Kaikki alkoi tästä:

Jonka jälkeen hieman sävykorjailin:

Mutta tuntui, että jokin oli pielessä. Se on yleensä huono merkki kuvan ollessa näinkin pitkällä. Kävin keskustelua Pekka Veikkolaisen kanssa ja systeemi alkoi hahmottumaan. Hän sanoi, että "hahmo on litteä, harmaa ”valonsäde” on päälle liimattu, kompositio on outo ja koko kuva ei siis ole tarpeeksi kolmiulotteinen."

Tämä kritiikki on mulle HYVIN TYYPILLISTÄ.
Olen huomannut olevani kauhea pintakoristelija! Aika turhamainen. Paneudun yksityiskohtien maalaamiseen liian aikaisessa vaiheessa, ennen kuin kuvan kokonaisilme on päätetty.
Toisaalta mua kyllä viehättää lätty dekoratiivinen kuvitus ja haluaisin joskus myös tehdä vektorigrafiikkaa ilman mitään paineita valoista ja varjoista, mutta koen kuitenkin olevani enemmän kolmiulotteisen 2D:n tekijä.
Haluan oppia valot ja varjot tosi hyvin. Ainakin paljon paremmin kuin tällä hetkellä.

Skype keskustelu Pekan kanssa:

Jonna:
Ymmärrän tämän ongelman tosi hyvin NYT (kuva on liian lätty), tavallaan tajusin sen myös tehdessä, sitä vain vaipuu joskus transsiin ja sokeuteen

Pekka:
niin ei jaksais suunnitella vaikka se on tärkein

Jonna:
amen brother

Jonna:
On hyvä tunnistaa millainen ihminen on. ja minä olen sellainen joka menee perse edellä puuhun. sitten tajuan kyllä, että nyt tää on aika vaikeaa, mutta kun on jo aloittanut kiipeämään, niin kyllä sitä nyt loppuun asti voi mennä samalla vaikealla tekniikalla. nää kuvat on vaikeita, mutta niissä on paljon hyvää. aion pelastaa nää, sillä ne ansaitsee tulla kauniiksi..

Pekka pisti mulle apupaketin tulemaan, jotta hieman alkaisin miettimään valojen ja varjojen suuntaa ja luonnetta.
Pekan ammattitaito kyseistä asiaa kohtaan on syntynyt ahkerasti speedpaintingejä tekemällä (niitä pitää tehdä satoja ja satoja ja satoja, jotta oikeasti alkaa automaattisesti tajuamaan miten valo käyttäytyy) ja valokuvaamalla:
Pekka:
valokuvaus on muokannut mielipiteitäni kun on joutunut kaivamaan niitä kivien alta, ei voi ottaa kuvaa jos ei löydy luonnosta oikea valo ensin.. ja voimalassa tehtiin pitkiä päiviä sen armoilla.--
--Hanasaarta tehdessä pilviset päivät voimalassa oli kirous koska mikään ei näytä miltään... aurinkoiset päivät taas maalasi koko tilan syväksi ja kauniiksi.

Amen taas. Pekka viittaa hänen ja Hannes Vartiaisen uuteen lyhytelokuvaan Hanasaari A:han, joka on timanttia.


Jonna:
opimme arvostamaan valoa siinä vaiheessa kun näemme mihin se pystyy ja mitä se antaa, kaikkeen voi olla tyytyväinen ellei tiedä paremmasta.

Pitää olla tarpeeksi rohkea muuttamaan kuvaa, vaikka olisikin kuinka pitkällä sen kanssa. Mikä ei toimi, ei toimi. Sitten syntyi tämä:

Mutta jokin oli taas pielessä..........

Ja alkoi tulemaan tällaista tekstiä:
Jonna:
syön jogurttia JA MELKEIN otin Wacomin kynällä jogurttia suuhun! Taidan seota.

Pekka:
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=60453&c=5
tuosta vähän sekoamisen mallia

Niinpä niin.. Monien vaiheiden jälkeen ollaan nyt tässä tilanteessa:
Jonna:
Pitää puhua niin tajuaa. Sitä sokeutuu jos yksikseen sohii..

Kannibaalin tarina on seuraavanlainen:
Nainen rakastuu palavasti mieheen joka ei rakasta häntä takaisin. He ovat sopineet tapaamisesta joen rannalla, jonne mies ei koskaan kuitenkaan saavu. Nainen odottaa ja odottaa kunnes joenvarsi rehevöityy ja puut sammaloituvat. Poloiset vieraat miehet jotka rannalle eksyvät naisolento napostelee suuhunsa, joskus jopa tahallaan houkuttelee heitä luokseen kuumottavalla laulullaan. Katkeroituneena hän muuttuu pikkuhiljaa puuksi kai itsekin, sammalmättääksi.
(Oiskohan tää kanssa jonkinlainen omakuva, ainakin vähän.)