Moikkis vain Annu, Alessandro, Lenni, Muusa ja Koneko!Tässä olen naputellut kuumeessa kirjallistani. Kannattaa näköjään olla kipeä: olen myös esimaalannut uuden huoneeni seinät. Sitten maalasin ton Muusan kuvan. (Mutta siihen meni vain 10 min.) Kipeän tehokasta.
Tässä pätkä kirjallisesta, jossa käsittelen aihetta onko digitaide taidetta.
ENNAKKOLUULOJA
Digitaalisesta maalaamisesta kiertää paljon ennakkoluuloja ihmisten keskuudessa, jotka eivät tunne alaa paremmin. Joidenkin mielestä digimaalaus on siirappimaista pintakiiltoa, tissejä, aseita ja suoraan sanottuna mautonta kitsiä.
Keräsin ihmisiltä digimaalausten kliseisiä aiheita, joita he ovat sanoneet nähneensä pari kertaa liikaa:
- Velhot, menninkäiset ja muut eeppiset öttiäiset
- Lohikäärmeet ja ritarit
- Horror –aiheet kuten vampyyrit, zombiet ja muut inhottavat olennot
- Robotit
- Naiset, jotka ovat liian laihoja, puolialastomia, cyberpunk -Barbie seksi-objekteja.
- Miehet, jotka ovat metallisia muskeli-hirviöitä
- Apokalyptiset maailmat, joissa talonraunioita ja joiden taivaat ovat luonnottoman värisiä
- Sota-aiheet, tykit ja panssarivaunut, sotilaat aseiden kanssa, futuristiset kypärät päässä
Monet digitaalisen maalausten stereotyyppisistä kitsch-aiheista näyttävät ihannoivan aseita, ylistävän väkivaltaa ja objektivoivan naisia. Aivan kuin ne tulisivat suoraan 16-vuotiaan gootti-pojan töhnäisistä päiväunista. (Ja ehkä ne tulevatkin.)
Surkeat aiheet vaikuttavat olevan myös äklö-futuristista, yli-romantisoitua kuonaa, kevytpornoa yksinäisille nörttimiehille tai toimintafilmien fani-taidetta. Kuvien tyyli on kopioitu jostain, kuten sarjakuvista ja animesta, tai ihan vain jostain muualta kuin omasta päästä. Edellä mainittuja aiheita voi TOKI tehdä tyylilläkin. Kunhan vain ymmärtää mitä tyyli yleensä on :D
(Isotissiset-äklö-Barbie-tappajat voidaan kuitenkin unohtaa saman tien. Tämä aihe pitäisi kieltää lailla. Laiminlyöjiltä Photari pois.)
Kopiointi ja mielikuvituksettomuus aiheissa ja tyylissä johtaa pakostakin sieluttomien kuvien tekemiseen. Mutta on hyvin virheellistä kuvitella, että kaikki digitaide olisi tällaista!
Opinnäytetyövalvojani Ossi Pirkosen sanoin: ”Aiheiden stereotypioita on tärkeä käsitellä, sillä silloin todistat / tiedostat niiden olemassaolon ja pääset niistä eroon ja sen kautta voit luoda jotain uutta ja merkityksellistä.”
Yritän parhaani.
Tässä olisi yksi esimerkki pashkasta. Gloria Pineiron on maalannut uhmakkaan skorpionin perse Ariel merenneito-wannaben tulisauvan kanssa. AAAAAARG!!!
Ryan Stephensin tekemä yrjö.
Kaksi edellistä taiteilijaa ovat varmasti aika varhaisessa vaiheessa mahdollisella urallaan kuvan tekijöinä, joten heille voi antaa vielä vähän armoa (ehkä), mutta tämä seuraava sankari on selkeästi tehnyt kuvia jo vähän kauemmin. Metsään mennään silti niin että rytisee ja kaikki puut kaatuvat... Kauhean vaivan nähnyt Christian Göbbels, mutta lopputulos on kyllä ihan karrrrrrrrrmiva.
Mikä ihmeen tikkusapeli naisella on kädessä? Ovatko jalat sijoiltaan? Mitä tapahtui tisseille? Miksi tissit yleensä näkyvät? Miksi tuollainen pornahtava alaosa? Onko naisella vinksahtanut luistimen terä super-hanskassa? Mikä vaivaakaan sutta? MIKSI toi vammarengas kiertää kuvaa? MIKSI?
Kaksi edellistä taiteilijaa ovat varmasti aika varhaisessa vaiheessa mahdollisella urallaan kuvan tekijöinä, joten heille voi antaa vielä vähän armoa (ehkä), mutta tämä seuraava sankari on selkeästi tehnyt kuvia jo vähän kauemmin. Metsään mennään silti niin että rytisee ja kaikki puut kaatuvat... Kauhean vaivan nähnyt Christian Göbbels, mutta lopputulos on kyllä ihan karrrrrrrrrmiva.
Mikä ihmeen tikkusapeli naisella on kädessä? Ovatko jalat sijoiltaan? Mitä tapahtui tisseille? Miksi tissit yleensä näkyvät? Miksi tuollainen pornahtava alaosa? Onko naisella vinksahtanut luistimen terä super-hanskassa? Mikä vaivaakaan sutta? MIKSI toi vammarengas kiertää kuvaa? MIKSI?EI NÄIN! EI NÄIN! EI NÄIN!
(Täytyy muuten sanoa, että toisten kuvien haukkuminen on tälleen yömyöhään kuumepäissä 20% vapauttavaa ja 85% ahdistavaa. Mua ihan oikeasti AHDISTAA katsoa noita kuvia. Tulee melkein huono olo. Voi pläääääääää.)
(Täytyy muuten sanoa, että toisten kuvien haukkuminen on tälleen yömyöhään kuumepäissä 20% vapauttavaa ja 85% ahdistavaa. Mua ihan oikeasti AHDISTAA katsoa noita kuvia. Tulee melkein huono olo. Voi pläääääääää.)
TEKEEKÖ TIETOKONE KAIKEN?
Monet uskovat myös, että tietokone tekee kuvan tekijän puolesta suurimman työn. Koneen sisällä on varmaan joku mystinen ”taide” –nappi, jota painamalla kuva syntyy kuin itsestään.
Kulttuurimme pitää taidetta jonain sellaisena mitä on vaikea ja aikaa vievää tehdä. Annamme paljon arvoa ajalle joka on mennyt taideteosta luotaessa ja myös teoksen materiaalikustannuksille.
Toisaalta taas kulttuurimme suitsuttaa teknologian kehityksen ja sen tuoman elämän helpottumisen puolesta.
Jossain elämänalueilla teknologian kehitystä siis arvostetaan, mutta kun puhutaan taiteesta, asia ei olekaan enää niin yksiselitteinen. Jos tietokoneilla työskentely helpottaa kuvan tekemistä, tekeekö se siis tästä taidesuunnasta vähemmän arvostettua?
Valokuvaustaide kävi aikoinaan saman kamppailun. Valokuvauksen kehittämisen myötä taidemaalareiden ei enää tarvinnut niin hanakasti pyrkiä ilmaisussaan realismiin, sillä valokuvaamalla sen pystyi tekemään napin painalluksella. Täten saivat impressionismi, kubismi ja ekspressionismi alkunsa. Mutta kun valokuvaustaide alkoi etsiä omaa paikkaansa taidesuuntausten joukossa, ennakkoluulot astuivat areenalle samalla tavalla kuin nyt digitaiteen kanssa. ”Eihän ihminen mitään tee, vaan se kapistus.”
Eläköön siis ennakkoluulot!
Ihmisten on ehkä vaikea hyväksyä sitä, että työkalu jota käytämme tehdäksemme taidetta on monimutkaisempi kuin kynä tai pensseli. Aivan kuin tietokoneella tai aikoinaan kameralla olisi oma tahto joka tekee kuvasta sellaisen kun siitä tulee.
Tietokone foobikoille tietokone on monimutkainen, kylmä ja anteeksiantamaton värkki, (mutta se luo kyllä kuitenkin hienoja maalauksia ollakseen niin kylmä).
Ehkä monia juuri pelottaa, etteivät he ymmärrä miten kuva valmistuu. Kun näin aikoinani Pekka Veikkolaisen työt, ajattelin itsekin vähän tähän tapaan. Vasta kokeiltuani digitaalista maalaamista, kaikki ennakkoluuloni katosivat savuna ilmaan. Hyviä kuvia on vaikea tehdä millä medialla tahansa. Kone helpottaa joitain asioita, mutta ei takuulla tee mitään puolestasi.
Voimme silti arvioida ja esteettisesti arvostaa kuvaa, vaikkemme tarkalleen ymmärtäisikään miten se on tehty. Vanhat hyvät periaatteet sommittelusta, väriopista, perspektiivistä jne. pitävät edelleen paikkansa.
Ollakseni hyvä kuvantekijä, minun pitää ymmärtää kuvan tekemisen periaatteet. Näiden taitojen oppimiseen ei löydy tietokoneesta minkäänlaista taikanappulaa.
Mitä mieltä te ootte??
Mä oon sitä mieltä, että noi kuvat mitä olit netin syövereistä löytänyt on kyllä just sitä itseään!
VastaaPoistaヨンアさんブログにありがとうございました。
Aukea.netissä on joku digimaalaajavirtuoosi, joka saa harrastajayhteisöltä hyviä pisteitä vaikka anatomia on sijoiltaan ja perusväriopista ei ole tietoakaan. Joskun annoin virtuoosille pari rakentavaa kritiikin sanaa ja niihin suhtauduttiin ylimielisen väheksyvästi. Harmi että kuumehourekritiikkisi ei kohdistunut ko. artistin hirvityksiin.
VastaaPoistaHei, ensinnäkin upeaa, että joku ottaa kunnolla puitavaksi tämän paljon kismittäneen aiheen! Kuulun itse niihin, joilla on vielä ennakkoluuloa digitaidetta kohtaan. Se tuntuu vain oikaisemiselta. Olen nähnyt kyllä huikean hienoja tietokoneteoksia, mutta auttamatta mielen syövereistä kantautuu haaste: "No yritäpäs tehdä sama käsin!"
VastaaPoistaMittasuhteiden hallitseminen, väriopilliset ja sommittelulliset asiat täytyy tietenkin hallita yhtä hyvin kuin perinteistä taidetta tehdessä. Ja aiheiden täytyy olla yhtä tietoisuutta mullistavia, tietenkin. Mutta sitten. Tietokoneestahan nimenomaan löytyy mystinen "tee taidetta" -nappi. Nimittäin värittäminen, värisävyjen häivyttäminen, varjostusten tekeminen ja valohehkujen maalaaminen on triplasti helpompaa, koska ohjelmista löytyy valmiiksi hommaan ohjelmoidut työkalut. Elementtejä voi myös helposti häivyttää toistensa päälle näiden avulla. Ei minun pensseliini ole valmiiksi ohjelmoitu hohteen muodostamista. Ei, minun täytyy hallita sellaisen tekeminen itse, täytyy keksiä tekniikka ja tapa ja oma tyyli ja saada se vielä harjoitettua aivojeni ja käsieni väliseen koordinaatioon.
Täytyy myöntää, että en vieläkään ole täysin onnistunut piirtämään tai maalaamaan hehkuvia esineitä. Voisin aina tässä värityksen vaiheessa siirtää kuvani Photariin ja parissa minuutissa luoda sinne sen kynttilän tai vastaavaa. Mutta ei, koska se tuntuisi minusta fuskaamiselta. Eikö se tässä tilanteessa olisikin? Korvaisin omaa teknistä osaamattomuuttani tietokone-efekteillä.
Toinen, mikä helpottaa niin maan mainiosti tietokonemaalausta on nuo kerrokset ja "eiku" -nappi. Voi kuinka sitä on vesiväreillä maalatessa monesti toivonut, että voisi painaa vain "undo", mutta ei, täytyy keksiä jokin muu konsti.
Valtavien avaruusalusten tai muitten luonti helpottuu, kun käytössä on pelkän viivottimen sijasta automaattisesti suoraa viivaa tekevä kynä ja tarvittaessa voi kopioida jo valmiiksi piirretystä kohdasta samankaltaisia alueita kuvaan.
Puhumattakaan niistä lukuisista tekniikoista ja välineistä, joita perinteisen taiteen saralla löytyy. Vesiväri, lyijykynä, hiili, puuväri, akryyli, öljyväri, kollaasi, grafiikka. Siinä nyt viimeistään menee raja, ettei monta kertaa printattua digitaideteosta voi pitää ihan samassa arvossa kuin syövytetyn metallilevyn avulla graafisesti painettua kuvaa.
Tämä monimuotoisuus, kaikkien lukuisten tekniikoiden hallinta ja luova ongelmanratkaisu pulmatilanteissa tekevät mielestäni jo pelkästään perinteisen taiteen ajatuksesta taidetta.
Tosin mieleeni juolahti ajatus, että miksi tehdä asioista itselleen vaikeita. Jos tietokoneelta löytyy helpommin käytettävä työkalu niin miksei voisi käyttää sitä? Ehkäpä juuri siksi, että sitten mieleen tulee tämä oman teknisen osaamattomuuden ja oikaisemisen ajatus. Lapsenkengissä olevat piirtelijät, jotka käsin saisivat tehtyä vain säälittäviä kuvia, saavat tietokoneen avulla aikaan huikeita teoksia, joissa digitaalisesti luodut efektit hämäävät katsojaa niin, ettei välttämättä huomaa tekijän osaamattomuutta ja sitä, että mittasuhteet ovat päin honkia ja raajat kiertyvät yliluonnollisesti. Samanlaista raapustelua kuin yläasteelaisen puuvärein väritetyt pussaavat ihmiset, mutta päätyy saamaan paljon suurempaa ihailua osakseen.
Ehkäpä digitaiteen kanssa pitäisi saada kunnolla määriteltyä, milloin tekijä täysivaltaisesti hallitsee työvälineensä ja kaikki sen niksit unohtamatta henkilökohtaista näkemystä ja aihevalintaa. Sillä silloin hän minunkin mielestäni tekee oikeaa taidetta. Mikä on raapustelua ja mikä huikea teos?
(Tästä blogimerkinnästä onkin näköjään jo aikaa.. :D Toivottavasti keskustelu pysyy käynnissä.. Miten kirjallinen työ lopulta onnistui? Oletan, että kyseessä oli opinnäytetyö.)