Tajusin eilen jotain. Olen tehnyt nyt jo muutaman kuukauden lopputyö –maalauksiani ja usein huomaan olevani ihan jumissa. Sellaisessa kummallisessa painajaisuni-liisterissä, missä ei pysty liikkumaan vaikka mörkö jahtaa kintereillä.
Ja nyt tajusin syynkin: Suomi ei inspiroi mua millään tavalla tällä hetkellä. Virtaa saan kyllä erinäisistä jutuista ja paikoista, ja näistä olenkin puhunut aikaisemmin, mutta suurimman inspiraation lähteeni nukkuessa, eli luonnon, olen ollut ihan sekaisin tietämättä syytä.
Katselin vanhoja kuvituksiani Japanin ajoilta ja muistin kuinka vaivattomasti useat kuvat olivat syntyneet kun ympärillä oli niin paljon uutta ja kaunista. Ei mikään ihme, että pyristelin takaisin Japaniin saman tien kun palasin Suomeen, mutta kuukausien vieriessä vaivihkaa eteenpäin, monet lähtemisen palot ja halut ovat sammuneet. Uuden opiskelupaikan myötä vaihtoon lähtö olisi taas mahdollista, mutta siitähän emme voi vielä mitään tietää. Siis uudesta opiskelupaikasta.
Toinen asia minkä tajusin on, että tykkään maalata pyöreitä muotoja. Totoro vetoaa muhun niin lujaa, sillä se on niin yksinkertainen, mutta kuitenkin ilmeikäs, ja pyöreä. Huomaan aloittavani useat hahmoni Totoro-asetelmasta; jotain pyöreää ja yksinkertaista.
(Kulmikkuus ei ole näköjään mun juttu, mutta ehkä joskus vielä taltutan kulmatkin).
Totoro on niin söpö, että sen tekisi mieli syödä.Seuraavaksi haluan maalata lisää meduusoja ja mustekaloja, kerta ovat niin ihanan limaisia ja pyöreitä. Seuraavaan duuniin tulee kauhea määrä tällaisia loistavia hotaruika –olentoja, joita oli Japanin Takaokassa, paikassa missä asuin 10 kuukautta. Ne siis oikeasti loistavat meressä, suurina laumoina ne ovat meren pieniä tulikärpäsiä. Ja sitten ne laitetaan lautaselle ja syödään. (Ja jos käy hyvä tuuri, kukaan ei saa vatsatautia. :D)
(Unohdin ihan tarkoituksella näistä kavereista ne pään siivekkeet, tai ulokkeet, sillä halusin näistä enemmän just tällaisia tatteja. jeps. :D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti