Yöllisiä tarinoita osa 100

Kaikki kaksi blogini lukijaa varmaan säikähtivät viime postausta jossa kerroin pitäväni limaisista pyöreistä olennoista.
Älkää säikkykö. Pidän myös kissoista. Tosin jotkut kissat ovat kyllä pyöreitä. Harvemmin kuitenkin limaisia.

Jooooo..
Lenni ja Muusa muuttavat pian pois täältä. Tulee ikävä niitä ihania kurnuttajia.


Blogini on aikamoista ajatuksenvirtaa, tiedän kyllä! En ole oikeastaan näyttänyt MITÄÄN mitä olen tehnyt lopputyöni suhteen. Postaan vain nopeita luonnoksia Muusasta ja Lennistä. :D Asiallista.

Tänään kirjoitin aiheesta: "ONKO DIGITAIDE TAIDETTA?" Miten te itse näette tämän asian? Miten suhtaudutte digitaalisiin maalauksiin? Olis tosi kiva tietää. Mulla on tästä oma mielipiteeni ja aion kertoa sen sitten kun joku eka mahdollisesti kertoo mulle omansa.

(Ja jos totta puhutaan, niin teen lähinnä ennakkotehtäviä Taikin medialabiin nyt. Jos joku haluaa kertoa mulle ideoita lautapelistä joka käsittelee hulluutta ja sen säännötkin on ihan kreisit niin saa kertoa. Mulla on kyllä tähänkin idea, mutta antaa tulla vain jos joku jaksaa!)

Osssiiii, mä lähetän sen kirjallisen kyllä sulle. Huomenna vois olla hyvä hetki siihen :D

Ei muuta kuin hyvää yötä ja saleem aleikum!

Limaiset pyöreät olennot on mun juttu

Tajusin eilen jotain. Olen tehnyt nyt jo muutaman kuukauden lopputyö –maalauksiani ja usein huomaan olevani ihan jumissa. Sellaisessa kummallisessa painajaisuni-liisterissä, missä ei pysty liikkumaan vaikka mörkö jahtaa kintereillä.
Ja nyt tajusin syynkin: Suomi ei inspiroi mua millään tavalla tällä hetkellä. Virtaa saan kyllä erinäisistä jutuista ja paikoista, ja näistä olenkin puhunut aikaisemmin, mutta suurimman inspiraation lähteeni nukkuessa, eli luonnon, olen ollut ihan sekaisin tietämättä syytä.

Katselin vanhoja kuvituksiani Japanin ajoilta ja muistin kuinka vaivattomasti useat kuvat olivat syntyneet kun ympärillä oli niin paljon uutta ja kaunista. Ei mikään ihme, että pyristelin takaisin Japaniin saman tien kun palasin Suomeen, mutta kuukausien vieriessä vaivihkaa eteenpäin, monet lähtemisen palot ja halut ovat sammuneet. Uuden opiskelupaikan myötä vaihtoon lähtö olisi taas mahdollista, mutta siitähän emme voi vielä mitään tietää. Siis uudesta opiskelupaikasta.

Toinen asia minkä tajusin on, että tykkään maalata pyöreitä muotoja. Totoro vetoaa muhun niin lujaa, sillä se on niin yksinkertainen, mutta kuitenkin ilmeikäs, ja pyöreä. Huomaan aloittavani useat hahmoni Totoro-asetelmasta; jotain pyöreää ja yksinkertaista.
(Kulmikkuus ei ole näköjään mun juttu, mutta ehkä joskus vielä taltutan kulmatkin).

Totoro on niin söpö, että sen tekisi mieli syödä.

Seuraavaksi haluan maalata lisää meduusoja ja mustekaloja, kerta ovat niin ihanan limaisia ja pyöreitä. Seuraavaan duuniin tulee kauhea määrä tällaisia loistavia hotaruika –olentoja, joita oli Japanin Takaokassa, paikassa missä asuin 10 kuukautta. Ne siis oikeasti loistavat meressä, suurina laumoina ne ovat meren pieniä tulikärpäsiä. Ja sitten ne laitetaan lautaselle ja syödään. (Ja jos käy hyvä tuuri, kukaan ei saa vatsatautia. :D)

(Unohdin ihan tarkoituksella näistä kavereista ne pään siivekkeet, tai ulokkeet, sillä halusin näistä enemmän just tällaisia tatteja. jeps. :D)

Päivämääriä

Tänään olen kirjoitellut lopputyön kirjallista osuutta. Olen ylpeä tästä, sillä sen aloittaminen ei koskaan ole ollut oikein helppoa.

-> 11.5 on kirjallisen palautus, eli se tarkoittaa, että tässä on vielä kahdeksan viikkoa aikaa pakertaa.

JA

-> 2.6 on taidenäyttelyn avajaiset Sarjakuvakeskuksessa, eli 11 viikkoa tähän h-hetkeen.

On aikaa vielä taikoa kamaa, hyvä niin!

Muusa ja Lenni ovat sisarus-katteja, yllätän ne usein halailemasta toisiaan.

Hyvää yötä ja huomenta

Yötöissä ollaan. Kiitos vain Ossille joka visitoi tänään ja jutskaili tärkeistä lopputyötä koskevista asioista. Olen nyt VIRALLISESTI aloittanut kirjallisen kirjoittamisen ja kahdeksan maalausta on hyvässä vauhdissa. Kahdesta vikastakin on jo idea, eli ollaan kai täysin aikataulussa.

Katsoin juuri Englantilaisen potilaan ja sain siitä idean yhteen hahmoon (uskokaa tai älkää). Se leffa jaksaa kyllä aina itkettää, vaikka tietääkin mitä tuleman pitää. Haukkukaa vain nössöksi.

Kävin taannoin Ateneumin Kalevala -näyttelyssä ja ihmettelenkin, miksei multa kysytty teosta näyttelyyn! Senkin Atski! Siellä on vanhojen klassikoiden ohella tämänpäivän taiteilijoiden näkemyksiä Kalevalan aiheista, kannattaa käydä katsomassa ja tutkia itse.
Ja Tennispalatsin taidemuseossa pyörii Disney -näyttely joka puhkoo tehokkaasti Disneyn magiaa ja tavallaan myös luo jonkun verran lohtua omaan taiteelliseen elämääni kun huomaa, että Disneyn ideat ovat pitkälti tulleet Eurooppalaisten kirjailijoiden kynistä/elokuvista tai jostain muualta kuin heidän omista päistä. Picasson sanoin: "Hyvä taiteilija kopioi, erinomainen varastaa."..........

En aio kuitenkaan varastaa keltään mitään, lähinnä vain helpottua ajatuksesta, ettei kellään taiteilijalla ole varmaan mielettömän helppoa luoda uutta maailmaan, jossa kaikki on jo keksitty.

Lupasin esitellä mustekala-aiheista maalausta seuraavalla kerralla, mutta saattekin tyytyä levottomaan Muusan kuvaan. Koska kissat ovat vallanneet sänkyni en voi mennä nukkumaan ja on pakko maalailla, aika kätevää.

Muusa ja Lenni

Luin tässä taas vähän aikaa sitten yhden tehokkuuden ja inspiraation boostaus –artikkelin tammikuun 2009 Computer Arts –lehdestä.
Kuvittajat, animaattorit ja graafikot kertoivat omia kokemuksiaan duuneistaan, tässä valitut ja hyvin tiivistetyt palat:

1 The four step program
David Foldvari

1)tutki 2) muodosta ideat tutkimukselle 3) riko ideat peruselementeiksi ja tutki niitä 4) työskentele lopullisen duunin kanssa.
Jos jossain vaiheessa asiat ei luista, se on selvä merkki, että idea on vajavainen. Siinä vaiheessa kannattaa palata alkuun. Älä turvaudu nättiin kuoreen- pahinta on jos täytyy turvautua pinnankiillotuskikkailuun peittääkseen puutteellista ideaa.

2 Inspiroidu luonnosta – sieltä löytyy kaikki!
Si Scott

No tämä on nyt niin selkeä juttu, etten jaksa tästä sen kummemmin kirjoitella. Mutta maailmassa on niin friikkejä otuksia, ettei tosikaan: syvänmerenkalat, meduusat, muurahaiskarhut, kummituseläimet jne. ovat ihan avaruudesta tulleiden näköisiä otuksia, kukapa niistä ei inspiroituisi! (ps. ensi kerralla aion postata tänne mustekala-mamman!)

3 Yksityiskohdat ovat yhtä tärkeitä kuin kokonaiskuva
Gary Fernández

It´s all in the details! Jumala asuu yksityiskohdissa.

4 Kommunikoi selkeästi työnantajasi kanssa
Luke Feldman

On tärkeää olla täysin selvillä minkälaista kuvaa sinulta odotetaan -mitkä ovat kuvan elementit, millainen leiska, mahdollisen hahmon asemointi, väriteema, yksityiskohtien määrä ja aikataulu.

5 Anna ideoiden muokkaantua prosessin aikana
Gary Fernández

Kun teet kuvaa, kaikkea ei tarvitse lyödä lukkoon alkuvaiheessa (ellei tietty ole pakko). Joskus parhaimmat ideat tulevat kun olet jo jonkin aikaa työstänyt kuvaa ja keksit matkan aikana uuden hyvän polun minne työ voisi lähteä.

6 Anna päähänpinttymän viedä mukanaan
Gary Fernández

On helppo tehdä kuva siitä mitä koko ajan kelailee, eikös.

7 Järki kunnianhimossa
David Foldvari

Liika kunnianhimo/perfektionismi voi johtaa tarpeettomaan stressiin. Ei ole aina hyvä tehdä töitä kunnes silmät räjähtää päässä (aijaa...). Liikatyöstetty, ylityylitelty teos näyttää aina vähemmän itsevarmalta kuin yksinkertaisempi lähestymistapa. Jos vika kuva tuottaa sinulle pääkipua, se yleensä tarkoittaa, että ideasi on puutteellinen.

8 Aloita keskuselementistä ja rakenna kuvaa siitä ulospäin
Gary Fernández

”Aluksi hahmottelin sateenvarjon niin kuin näette sen kuvassa ja sitten mietin, missä tilanteessa voisin sitä käyttää. Tärkeintä oli päättää elementit mitä halusin kuvaan ja sitten aloin leikittelemään niillä. Koska meillä on suuri pula vedestä Espanjassa, pääidea oli säästää sitä.”

Rainy Day, Gary Fernández

Aika usein muuten työskentelen juuri näin. Töissäni on paljon otuksia ja olentoja ja monesti kuvan rakentaminen alkaa juuri jostain hahmosta. Saatan nähdä hauskan näköisen koiran jossain, ottaa siitä photon, maalata siitä oman versioni ja laittaa sen jonnekin sopivan outoon ympäristöön, kuten olen tässä tehnyt:

Alussa oli koisaava koira--

--josta syntyi vuoren henki.

Töiden suhteen olen ollut muuten hieman jäässä viime aikoina, syynä varmaan muutto uuteen kotsaan, jonne pitää kunnolla asettua ennen kuin homma voi taas toimia täydellä teholla. Mutta lopputyö kutkuttelee jatkuvasti pääkopassa. Ja eilen varmistui, että saan pitää lopputyönäyttelyn Sarjakuvakeskuksessa (Kolmas linja 17, Kalliossa)! 2.6 alkaen mun duuneja voi sitten ihmetellä printtiversioina. Oujee!

Ja tässä ovat kaikkien odottamat Muusa (tumma kisu) ja Lenni (vaalea kisu), jotka ovat mun uudet kämppikset (kolmen muun kaksi- ja yhden muun nelijalkaisen ohella). Si Scottin ja Gary Fernándezin vinkeistä olen siis ottanut vaarin: olen inspiroitunut luonnosta ja olen antanut päähänpinttymän viedä. Ja tänä aamuna mun pään ja sydämen ovat täyttäneet nämä lungit kehräävät rakkausmöykyt.