Onko digitaide taidetta?

Moikkis vain Annu, Alessandro, Lenni, Muusa ja Koneko!

Tässä olen naputellut kuumeessa kirjallistani. Kannattaa näköjään olla kipeä: olen myös esimaalannut uuden huoneeni seinät. Sitten maalasin ton Muusan kuvan. (Mutta siihen meni vain 10 min.) Kipeän tehokasta.

Tässä pätkä kirjallisesta, jossa käsittelen aihetta onko digitaide taidetta.

ENNAKKOLUULOJA

Digitaalisesta maalaamisesta kiertää paljon ennakkoluuloja ihmisten keskuudessa, jotka eivät tunne alaa paremmin. Joidenkin mielestä digimaalaus on siirappimaista pintakiiltoa, tissejä, aseita ja suoraan sanottuna mautonta kitsiä.

Keräsin ihmisiltä digimaalausten kliseisiä aiheita, joita he ovat sanoneet nähneensä pari kertaa liikaa:

- Velhot, menninkäiset ja muut eeppiset öttiäiset
- Lohikäärmeet ja ritarit
- Horror –aiheet kuten vampyyrit, zombiet ja muut inhottavat olennot
- Robotit
- Naiset, jotka ovat liian laihoja, puolialastomia, cyberpunk -Barbie seksi-objekteja.
- Miehet, jotka ovat metallisia muskeli-hirviöitä
- Apokalyptiset maailmat, joissa talonraunioita ja joiden taivaat ovat luonnottoman värisiä
- Sota-aiheet, tykit ja panssarivaunut, sotilaat aseiden kanssa, futuristiset kypärät päässä

Monet digitaalisen maalausten stereotyyppisistä kitsch-aiheista näyttävät ihannoivan aseita, ylistävän väkivaltaa ja objektivoivan naisia. Aivan kuin ne tulisivat suoraan 16-vuotiaan gootti-pojan töhnäisistä päiväunista. (Ja ehkä ne tulevatkin.)
Surkeat aiheet vaikuttavat olevan myös äklö-futuristista, yli-romantisoitua kuonaa, kevytpornoa yksinäisille nörttimiehille tai toimintafilmien fani-taidetta. Kuvien tyyli on kopioitu jostain, kuten sarjakuvista ja animesta, tai ihan vain jostain muualta kuin omasta päästä. Edellä mainittuja aiheita voi TOKI tehdä tyylilläkin. Kunhan vain ymmärtää mitä tyyli yleensä on :D
(Isotissiset-äklö-Barbie-tappajat voidaan kuitenkin unohtaa saman tien. Tämä aihe pitäisi kieltää lailla. Laiminlyöjiltä Photari pois.)
Kopiointi ja mielikuvituksettomuus aiheissa ja tyylissä johtaa pakostakin sieluttomien kuvien tekemiseen. Mutta on hyvin virheellistä kuvitella, että kaikki digitaide olisi tällaista!

Opinnäytetyövalvojani Ossi Pirkosen sanoin: ”Aiheiden stereotypioita on tärkeä käsitellä, sillä silloin todistat / tiedostat niiden olemassaolon ja pääset niistä eroon ja sen kautta voit luoda jotain uutta ja merkityksellistä.”

Yritän parhaani.

Tässä olisi yksi esimerkki pashkasta. Gloria Pineiron on maalannut uhmakkaan skorpionin perse Ariel merenneito-wannaben tulisauvan kanssa. AAAAAARG!!!

Ryan Stephensin tekemä yrjö.

Kaksi edellistä taiteilijaa ovat varmasti aika varhaisessa vaiheessa mahdollisella urallaan kuvan tekijöinä, joten heille voi antaa vielä vähän armoa (ehkä), mutta tämä seuraava sankari on selkeästi tehnyt kuvia jo vähän kauemmin. Metsään mennään silti niin että rytisee ja kaikki puut kaatuvat... Kauhean vaivan nähnyt Christian Göbbels, mutta lopputulos on kyllä ihan karrrrrrrrrmiva.

Mikä ihmeen tikkusapeli naisella on kädessä? Ovatko jalat sijoiltaan? Mitä tapahtui tisseille? Miksi tissit yleensä näkyvät? Miksi tuollainen pornahtava alaosa? Onko naisella vinksahtanut luistimen terä super-hanskassa? Mikä vaivaakaan sutta? MIKSI toi vammarengas kiertää kuvaa? MIKSI?

EI NÄIN! EI NÄIN! EI NÄIN!

(Täytyy muuten sanoa, että toisten kuvien haukkuminen on tälleen yömyöhään kuumepäissä 20% vapauttavaa ja 85% ahdistavaa. Mua ihan oikeasti AHDISTAA katsoa noita kuvia. Tulee melkein huono olo. Voi pläääääääää.)

TEKEEKÖ TIETOKONE KAIKEN?

Monet uskovat myös, että tietokone tekee kuvan tekijän puolesta suurimman työn. Koneen sisällä on varmaan joku mystinen ”taide” –nappi, jota painamalla kuva syntyy kuin itsestään.

Kulttuurimme pitää taidetta jonain sellaisena mitä on vaikea ja aikaa vievää tehdä. Annamme paljon arvoa ajalle joka on mennyt taideteosta luotaessa ja myös teoksen materiaalikustannuksille.
Toisaalta taas kulttuurimme suitsuttaa teknologian kehityksen ja sen tuoman elämän helpottumisen puolesta.

Jossain elämänalueilla teknologian kehitystä siis arvostetaan, mutta kun puhutaan taiteesta, asia ei olekaan enää niin yksiselitteinen. Jos tietokoneilla työskentely helpottaa kuvan tekemistä, tekeekö se siis tästä taidesuunnasta vähemmän arvostettua?

Valokuvaustaide kävi aikoinaan saman kamppailun. Valokuvauksen kehittämisen myötä taidemaalareiden ei enää tarvinnut niin hanakasti pyrkiä ilmaisussaan realismiin, sillä valokuvaamalla sen pystyi tekemään napin painalluksella. Täten saivat impressionismi, kubismi ja ekspressionismi alkunsa. Mutta kun valokuvaustaide alkoi etsiä omaa paikkaansa taidesuuntausten joukossa, ennakkoluulot astuivat areenalle samalla tavalla kuin nyt digitaiteen kanssa. ”Eihän ihminen mitään tee, vaan se kapistus.”

Eläköön siis ennakkoluulot!

Ihmisten on ehkä vaikea hyväksyä sitä, että työkalu jota käytämme tehdäksemme taidetta on monimutkaisempi kuin kynä tai pensseli. Aivan kuin tietokoneella tai aikoinaan kameralla olisi oma tahto joka tekee kuvasta sellaisen kun siitä tulee.
Tietokone foobikoille tietokone on monimutkainen, kylmä ja anteeksiantamaton värkki, (mutta se luo kyllä kuitenkin hienoja maalauksia ollakseen niin kylmä).
Ehkä monia juuri pelottaa, etteivät he ymmärrä miten kuva valmistuu. Kun näin aikoinani Pekka Veikkolaisen työt, ajattelin itsekin vähän tähän tapaan. Vasta kokeiltuani digitaalista maalaamista, kaikki ennakkoluuloni katosivat savuna ilmaan. Hyviä kuvia on vaikea tehdä millä medialla tahansa. Kone helpottaa joitain asioita, mutta ei takuulla tee mitään puolestasi.

Voimme silti arvioida ja esteettisesti arvostaa kuvaa, vaikkemme tarkalleen ymmärtäisikään miten se on tehty. Vanhat hyvät periaatteet sommittelusta, väriopista, perspektiivistä jne. pitävät edelleen paikkansa.
Ollakseni hyvä kuvantekijä, minun pitää ymmärtää kuvan tekemisen periaatteet. Näiden taitojen oppimiseen ei löydy tietokoneesta minkäänlaista taikanappulaa.



Mitä mieltä te ootte??