Alkuräjähdys

Kaikki alkoi Pekka Veikkolaisesta. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin kaveristani Ville Nevalaisesta, joka puhui minulle ensimmäistä kertaa Veikkolaisesta. Se oli lukioaikoina, elävänmallin piirustuksen tunnilla ehkä vuonna 2002. “Järvenpäässä on tää yks tyyppi, ihan sairaan hyvä maalari, ootko nähnyt sen duuneja netissä?” En ollut. “Mutta se maalaa digitaalisesti, on siis helpompaa, mutta kuitenkin!” Mitä, maalaa digitaalisesti? En ymmärtänyt muuta kuin, että ehkä se sitten oli vähän helpompaa, ehkä kone tekee paljon taiteilijan puolesta joka tekee kuvia digitaalisesti. Ehkä. Menin katsomaan Veikkolaisen sivut. Olin vaikuttunut ja ihmeissäni, kuvat eivät näyttäneet digitaalisilta laisinkaan, vaan ihan OIKEILTA maalauksilta. Miten se noita tekee? Tähän kysymykseen olisin heti halunnut saada vastauksen, mutta pistin asian syrjään vuodeksi, valmistuin ylioppilaaksi, lähdin Australiaan, tulin takaisin kotiin ja rakastuin. Ja kehenkäs muuhunkaan kuin Pekka Veikkolaiseen. Johan alkoivat maailmankaikkeuden salaisuudet selviämään. Ja siitä alkoi myös oma digimaalaamiseni, joka on täyttänyt sydämeni, jota teen lähes päivittäin, joka nykyään paljon määrittelee kuka olen.

Pekka Veikkolaisen digi-sketchi allekirjoittaneesta vuonna hmmmm...ehkä 2004?

Hetki tietokoneen näytön hehkussa, keskellä yötä, hyvän musiikin soidessa taustalla, minulla Wacomin kynä kädessä, ja sitten: vedän ensimmäinen viivani. Katson piirtolevyyn, mutta viiva ilmestyy tietokoneen ruudulla. Ihmeellistä. Yritän olla katsomatta käsiini, mutta huomaan, että se tuntuu vaikealta. Menee hetki, teen jonkun sutun ja menen nukkumaan. Ajattelin, kuinka hienosti kone ja piirtopöytä tekivät yhteistyötä, kuinka hyvältä kynä tuntui kädessä, ja kuinka kone oli tunnistanut käteni painon viivaa vedettäessä. Kaunista, lumoavaa. Kuin olisi tajunnut jonkun salaisuuden maailmassa, mitä ilman on ehkä voinut elää, muttei enää sen löytämisen jälkeen.
Ensi viikolla ostan oman Wacomini, päätin.
Siitä asti minulla on ollut oma Wacom-piirtolevyni, ensiksi Wacom Graphire, A5 ja nykyään Wacom Intuos 3, A4. Levy, jota hinkkaan monta tuntia päivässä: sen on siis pakko olla tosirakkautta :)

Lopputyössäni pohdin digitaalista maalausta taiteen muotona, onko se sitä oikeasti? Onko ihmisillä ennakkoluuloja tästä, tekeekö kone muka kaiken tekijän puolesta? (Hahaha, no tähän voin jo vastata, että EI.) Mutta mitä yleensä on digitaalinen maalaus ja missä sitä käytetään. Ketkä ovat alan huippuja ja mistä oma tyylini kumpuaa? Miksi maalaan ja miten maalaan. Haluan vastauksia ja ymmärrystä! Asia jota niin paljon teen, on minulle kuitenkin aika vieras, jos sitä alkaa syvällisesti tutkimaan. Toivottavasti kevääseen mennessä mieleni on täynnä tietoa, joka auttaa minua tajuamaan omaa taidettani ja paikkaani tässä maailmassa. Aloittakaamme!